Kaikki ohikulkijat muistavat kertoa kuinka hieno kultasade meillä on. Olen kyllä sitä mieltä, että se on aivan liian suuri, liian lähellä taloa ja huonokuntoinen. Eli toisinsanoen haluaisin kaataa koko pusikon.
Vaikka onhan tämä aika hieno!
Rakennettiin tuohon tuollainen korotettu nurmikko. Siihen on piilotettu pation kohdalta otettu kivi-savi-maa. Sillä tavaralla pitäisi nurmikon ainakin pysyä paikoillaan!
Reunukseksi laitettiin tiiliä, niitä kun riittää!
Miusta tuosta tuli tosi hieno, vielä kun ruoho alkaisi itää. Viikon verran ollaan odoteltu. On ollut sen verran kylmää ettei sieltä näy kun muutama hassu pikkutaimi. Meidän tuurilla ne ovat rikkaruohoja!!
Pikkuhiljaa ymmärrän miksi nurmikkoinen piha nostaa kiinteistön arvoa :)
Kultasateen varjossa oli pystyynkuolleen omenapuun runko. Siirrettiin se tontin toiseen reunaan, "istutettiin" tuollaiseen betoniputkeen (jollaisia niitäkin löytyy monta) ja laitettiin vielä kärhö samaan kasaan kasvamaan.
Puu näyttää tosi hienolta ja toivon kovasti että kärhö viihtyy sen seurana. Oli siinä jo nuppuja!
Tuolle kuusen kannolle pitäisi tehdä jotain. Kantojyrsintää ajateltiin, mutta hinta oli sen verran suolainen, että parempi varmaan vaan peittää se kivillä... Kyllä aika sen korjaa. Ja puutarhassahan olisi hyvä olla lahoavaa puuta!
Orapihlaja-aita, joka leikattiin alas syksyllä, alkaa reippaana kasvaa. Ihmeiden aika ei ole ohi!
Paljon on tehty ja pikkuhiljaa alkaa hahmottua miltä tämä piha voisi joskus näyttää. Rauhallisesti etenemme, vaikka se ei kärsimättömälle ihmiselle kovin helppoa olekaan.
Auli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti