Hinta ja laatu tässä yksilössä olivat kohdallaan.
Piiikkasen työtä noiden valurautaosien hionnassa olikin.
Samalla hän myös valoi haljenneen uunin päällisen
Ei sitä tullut kovin paljoa käytettyä kun sytyttäminen oli hankalaa ja savuista puuhaa. Puuhellan käyttö kesällä on muutenkin aika kuumaa hommaa..
Syksyllä kun ulko- ja sisälämpötilojen ero olisi pitänyt olla sen verran suuri, että vetoa syntyy helposti, oli lopputulos joka kerta tälläinen.
Savua ja tulta. Ei kunnon vetoa, vaikka mitä tehtiin.
Ei siis muuta kun ovea/ikkunaa auki, kun uunia poltetaan. Mutta tuo neuvo ei auttanut hellan huonoon vetoon.
Kutsuttiin siis paikalle luottouunimuurarimme Aulis.
Aulis nosti hellan levyt pois ja näytti heti kuinka oikeanpuoleisessa levyssä on liian korkeat savunohjaimet (siis ne siellä alla).
Onneksi vanhan hellan levy oli matalampi ja kävi tähän uuteen.
Näillä neuvoilla ja uudistuksilla hella vetää hyvin ja kuumenee nopeasti.
Helppoa -kun sen osaa!
Viimeiseksi hellan kansi käsiteltiin Ferro Liesimustalla. Viimeisetkin ruosteet saivat kyytiä ja hella näyttää kuin uudelta.
lämpimin terveisin
Hellan ja puulaatikon välistä
Auli
Niin,
VastaaPoistaLapsuuteni Latovainiossa meillä oli puuhella. Aina välillä levy nostettiin pois ja rapsutettiin noet pois alta. En koskaan tullut ajatelleeksi että niiden metalliripojen suunnilla olisi jotain merkitystä. Tosin en minä lapsena sitä levyä itse käsitellytkään.