Pyöräkuuri on vähän vinossa..

  Ajateltiin että kaivetaan vain tuosta seinän vierestä, että saadaan pilariharkoille kuopat.

Jotenkin olisi pitänyt arvata, että tällä tontilla kaivaminen ei ole ihan noin yksinkertaista...

Eli jos rakennetaan rinteeseen poikittain autotalli, niin lattiarakenne menee jotenkin näin:

kiviä/soraa
kattopeltiä
muovimattoa
kattotiiliä
kiviä/soraa

 Ei varmaan ole mikään ihme, että nämä tolpat eivät  pitäneet seinää paikallaan!

Pilariharkot ja isot betonilaatat valmiina palvelukseen!

Tästä kuvasta saa käsityksen siitä, miksi seinä lähtikään liikenteeseen. Sora valuu kivasti ulos seinän alta vieden samalla mennessään nuo "ei-ihan-niin-tukevat" tukena olleet kakkosneloset.

 Hiukkasen on se notkollaan. Lisäksi seinä on pullistunut ulospäin keskeltä noin 12cm.

 Alle tuli 40x40 betonilaatta, sen päälle kaksi pilariharkkoa ja loppusilaukseksi vielä pilarikenkä pitämään seinää paikoillaan.

Pullotunkilla saadaan seinä liikkumaan vinolta alustalta operoiden sekä ylös että eteenpäin (joka tässä tapauksessa on siis sisällepäin)

50x100:lla sidotaan seinä paikoilleen. Tähän kohtaan tulee myöhemmin piirrustuksissakin esiintynyt väliseinä.

Kello lähenee yhtätoista...

Vihdoin on seinä tunkattu ylös ja harkot saatu kuraa täyteen.

Kuivumista odotellessa voi kaivaa lattiasta puoli kuutiota kattotiiliä sekä kuutisen neliötä kattopeltiä ja muovimattoa. Sekä kuljettaa ne kaatopaikalle kahdessa erässä.

Suoraa seinää tulee! 













Lopuksi voidaan todeta, että seinä on suora eikä pyöräkuuri ehkä kaadukaan. Nyt tarvitsee enää oikaista ovet, rakentaa se väliseinä, hankkia pyörätelineet sekä rakentaa pari hyllyä ja järjestää puutarhanhoitovälineet jotenkin järkevästi.

Puhumattakaan siitä, että vielä pitäisi varmistaa harkkoseinällä kiviaineksen paikallaanpysyminen, asentaa rännit ja -tärkeimpänä kaikesta- perustaa tuohon pitkälle seinälle kukkapenkki!

Rakensi ja ylöskirjasi Auli K

Puutarhaa

Kaikki ohikulkijat muistavat kertoa kuinka hieno kultasade meillä on. Olen kyllä sitä mieltä, että se on aivan liian suuri, liian lähellä taloa ja huonokuntoinen. Eli toisinsanoen haluaisin kaataa koko pusikon.

Vaikka onhan tämä aika hieno!

Rakennettiin tuohon tuollainen korotettu nurmikko. Siihen on piilotettu pation kohdalta otettu kivi-savi-maa. Sillä tavaralla pitäisi nurmikon ainakin pysyä paikoillaan!

Reunukseksi laitettiin tiiliä, niitä kun riittää!

Miusta tuosta tuli tosi hieno, vielä kun ruoho alkaisi itää. Viikon verran ollaan odoteltu. On ollut sen verran kylmää ettei sieltä näy kun muutama hassu pikkutaimi. Meidän tuurilla ne ovat rikkaruohoja!!

Pikkuhiljaa ymmärrän miksi nurmikkoinen piha nostaa kiinteistön arvoa :)

Kultasateen varjossa oli pystyynkuolleen omenapuun runko. Siirrettiin se tontin toiseen reunaan, "istutettiin" tuollaiseen betoniputkeen (jollaisia niitäkin löytyy monta) ja laitettiin vielä kärhö samaan kasaan kasvamaan.

Puu näyttää tosi hienolta ja toivon kovasti että kärhö viihtyy sen seurana. Oli siinä jo nuppuja!

Tuolle kuusen kannolle pitäisi tehdä jotain. Kantojyrsintää ajateltiin, mutta hinta oli sen verran suolainen, että parempi varmaan vaan peittää se kivillä... Kyllä aika sen korjaa. Ja puutarhassahan olisi hyvä olla lahoavaa puuta!

Orapihlaja-aita, joka leikattiin alas syksyllä, alkaa reippaana kasvaa. Ihmeiden aika ei ole ohi!


Paljon on tehty ja pikkuhiljaa alkaa hahmottua miltä tämä piha voisi joskus näyttää. Rauhallisesti etenemme, vaikka se ei kärsimättömälle ihmiselle kovin helppoa olekaan.

Auli

Laiska, laiskempi...

Tässä parin viimeisen kuukauden aikana ollaan keskitytty lähinnä kakkujen leipomiseen sekä huushollin ja varsinkin pihan raivaamiseen juhlakuntoon. Siivous sisällä valitettavasti sisälsi paniikinomaisen tavaroiden "piilottamisen" niin, ettei nyt löydä mitään. Meillä on juhlittu ylioppilasta ja viikon päästä siitä vietetty perheen viimeistä Prometheus-juhlaa.

Kakkujen leipomisen lisäksi talossa sisällä on tehty kovin vähän. Ainut mainittava projekti on pukuhuoneen seinien kalkitseminen.

Sain äitienpäivänä tehdä ihan mitä itse haluan. Siispä vihdoinkin aikaa kalkita seinät.

Saimme ison pussin kalkkia, josta sitten sotkimme (pyykkituvan kalkitsemisesta jääneeseen) veteen paksun litkun. Halusin tällä kertaa niin paksua, että siinä näkyisi pensselin jälki. Sellaisella tuo seinä on viimeeksi kalkittu ja piti saada nuo uudet tummemmat kohdat saman näköiseksi.

 Lopptulokseen olen suht' tyytyväinen. Työhön meni muutama tunti eikä paksumman seoksen levittäminen ollut hankalaa.

Pensselinjälki näkyy. Pinta on rouhea ja sopii hyvin pukuhuoneen hempeänvihreän tapetin seuraksi.

Ulkona on raivattu, raivottu, kaivettu, kitketty, karsittu puskia, karsittu puita, kärrätty kiviä, kärrätty tiiliä, kärrätty multaa ja jopa rakennettu, istutettu ja kylvetty jotain.

Juhlien kannalta oli tärkeintä saada ulos tila, jossa voitaisiin istua kahvittelemassa. Sisällä kun tuota tilaa ei ole 50 hengelle.

Päätettiin rakentaa kuistin viereen patio.
Maata oli kasattu seinän viereen aivan ikkunan alareunaan asti.

Samalla kun tehtäisiin patio, saataisiin maan pinta seinän vierestä alemmas ja laatat myös jättitatarin kasvupaikan päälle. Bingo!

Valitettavasti kaikki ei mennyt rakennusvaiheessa ihan suunnitelmien mukaan. Siitä ihan oma lukunsa runsaamman kuvituksen kera. Myöhemmin.

Tässä kuvassa talon ja laatoituksen välinen kiviosuus ja sen rajaava tiilireunus. Tiiliähän tontilla on vaikka pientä taloa varten. Tuossa ruukussa on muuten Matin persikkapuu.

Ja nyt kun niistä kakuista on mainittu jo moneen kertaan, niin tässä myös ylioppilas kera kakkunsa!









jatkuu...

t: Auli

Kevät!

Kaunis kesäpäivä. Huhtikuussa tarkeni istuskella ulkona lukemassa pääsykokeisiin. Pipsaa varten piti rakentaa portaitten yläpäähän aita.

 Muuri hajalle ja uusiksi. Rami ja Orvo olivat sitä perustamassa. Suhtautuivat kumpainenkin siihen kovin intohimoisesti. Matille ja miulle jäi sitten lopputyöt.

Loppuviimein jouduin jäähylle ja Matti teki sen loppuun lähes yksin. Mie etiskelin isoja kiviä tontilta..

Syksyllä tehtiin tuota nurmikkoa. Silloin vähän harmitti kun kaikki scillan sipulit joutui nostamaan ylös.

Siitä huolimatta tuli tällainen scillapaljous. Kotiloille nami-nami!!

Entti hoiti omenapuitten leikkuun

Tänä keväänä piti leikata omenapuut. Koko talven luin erilaisia ohjekirjoja ja oppaita. Omenapuun leikkuu on helppoa -kunhan tietää mitä tekee!

Meidän puut ovat saaneet kasvaa villeinä ja vapaina varmaan kymmenen vuoden ajan.
Eivät ne näyttäneet yhtään siltä, miltä omenapuut oppaissa näyttivät.

Meillä  isoja ja pieniä oksia sojotti joka suuntaan. Oppaitten kuvissa oksat olivat tasaisesti joka suuntaan liian pitkiä..

Lisäksi kun neuvottiin leikaamaan maltillisesti, ainoastaan noin 1/3 oksistosta, niin minusta homma kävi himppusen liian hankalaksi meille.

Meillä oli Entistä hyvät kokemukset, joten ei tarvinnut shoppailla puunleikkusaralla yhtään. Soitto sinne ja kohta jo kaksi reipasta ammattilaista hyöri tontilla tikkaineen, sahoineen ja saksineen.

Tämä puu ei viime syksynä tehnyt meihin vaikutusta omenoillaan. Suuremman vaikutuksen se tekee tuolla hurjalla kasvullaan kohti taivasta!

Kuolleet oksat pois, siitä se alkoi!

 Entit arvioivat, että pari vuotta vielä leikataan, sitten vasta puut ovat muodossaan.
Eli malttia tarvitaan!

 Kyselin vielä vinkkejä luumupuitten leikkuuseen. Sitten oli pakko lähteä töihin.

Kun tulin kotiin, niin vähän jännitti että millaisia meidän puistamme on tullut!

Täytyy nyt myöntää, että vähän olin pettynyt kun olin kuvitellut että puut näyttäisivät aivan toisenlaisilta. Eivät näyttäneet. Isoja olivat ja edelleen iloisen villeinä rehottivat kohti taivasta.

Itse olisin leikannut raskaammalla kädellä ja kymmenkertaisesti. Nyt leikkuun suoritti ammattilainen ja toivoa on siitä, että vesiversojen sijaan saadaan omenia!

Katsokaas itse, onhan siinä eroa!
 Tuossa vasemmalla näkyvä kasa muodostui haketetuista oksista. Lisäksi nelisen käsivarren paksuista pitkää oksaa on sahattu hellapuiksi.






Omenoita odotellessa kirjasi ylös

Auli