maanantai 23. kesäkuuta 2014

Puutarhaa


Kaikki ohikulkijat muistavat kertoa kuinka hieno kultasade meillä on. Olen kyllä sitä mieltä, että se on aivan liian suuri, liian lähellä taloa ja huonokuntoinen. Eli toisinsanoen haluaisin kaataa koko pusikon.

Vaikka onhan tämä aika hieno!

Rakennettiin tuohon tuollainen korotettu nurmikko. Siihen on piilotettu pation kohdalta otettu kivi-savi-maa. Sillä tavaralla pitäisi nurmikon ainakin pysyä paikoillaan!

Reunukseksi laitettiin tiiliä, niitä kun riittää!

Miusta tuosta tuli tosi hieno, vielä kun ruoho alkaisi itää. Viikon verran ollaan odoteltu. On ollut sen verran kylmää ettei sieltä näy kun muutama hassu pikkutaimi. Meidän tuurilla ne ovat rikkaruohoja!!

Pikkuhiljaa ymmärrän miksi nurmikkoinen piha nostaa kiinteistön arvoa :)

Kultasateen varjossa oli pystyynkuolleen omenapuun runko. Siirrettiin se tontin toiseen reunaan, "istutettiin" tuollaiseen betoniputkeen (jollaisia niitäkin löytyy monta) ja laitettiin vielä kärhö samaan kasaan kasvamaan.

Puu näyttää tosi hienolta ja toivon kovasti että kärhö viihtyy sen seurana. Oli siinä jo nuppuja!

Tuolle kuusen kannolle pitäisi tehdä jotain. Kantojyrsintää ajateltiin, mutta hinta oli sen verran suolainen, että parempi varmaan vaan peittää se kivillä... Kyllä aika sen korjaa. Ja puutarhassahan olisi hyvä olla lahoavaa puuta!

Orapihlaja-aita, joka leikattiin alas syksyllä, alkaa reippaana kasvaa. Ihmeiden aika ei ole ohi!


Paljon on tehty ja pikkuhiljaa alkaa hahmottua miltä tämä piha voisi joskus näyttää. Rauhallisesti etenemme, vaikka se ei kärsimättömälle ihmiselle kovin helppoa olekaan.

Auli

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Laiska, laiskempi...

Tässä parin viimeisen kuukauden aikana ollaan keskitytty lähinnä kakkujen leipomiseen sekä huushollin ja varsinkin pihan raivaamiseen juhlakuntoon. Siivous sisällä valitettavasti sisälsi paniikinomaisen tavaroiden "piilottamisen" niin, ettei nyt löydä mitään. Meillä on juhlittu ylioppilasta ja viikon päästä siitä vietetty perheen viimeistä Prometheus-juhlaa.


Kakkujen leipomisen lisäksi talossa sisällä on tehty kovin vähän. Ainut mainittava projekti on pukuhuoneen seinien kalkitseminen.

Sain äitienpäivänä tehdä ihan mitä itse haluan. Siispä vihdoinkin aikaa kalkita seinät.

Saimme ison pussin kalkkia, josta sitten sotkimme (pyykkituvan kalkitsemisesta jääneeseen) veteen paksun litkun. Halusin tällä kertaa niin paksua, että siinä näkyisi pensselin jälki. Sellaisella tuo seinä on viimeeksi kalkittu ja piti saada nuo uudet tummemmat kohdat saman näköiseksi.
 Lopptulokseen olen suht' tyytyväinen. Työhön meni muutama tunti eikä paksumman seoksen levittäminen ollut hankalaa.
Pensselinjälki näkyy. Pinta on rouhea ja sopii hyvin pukuhuoneen hempeänvihreän tapetin seuraksi.


Ulkona on raivattu, raivottu, kaivettu, kitketty, karsittu puskia, karsittu puita, kärrätty kiviä, kärrätty tiiliä, kärrätty multaa ja jopa rakennettu, istutettu ja kylvetty jotain.

Juhlien kannalta oli tärkeintä saada ulos tila, jossa voitaisiin istua kahvittelemassa. Sisällä kun tuota tilaa ei ole 50 hengelle.


Päätettiin rakentaa kuistin viereen patio.
Maata oli kasattu seinän viereen aivan ikkunan alareunaan asti.

Samalla kun tehtäisiin patio, saataisiin maan pinta seinän vierestä alemmas ja laatat myös jättitatarin kasvupaikan päälle. Bingo!

Valitettavasti kaikki ei mennyt rakennusvaiheessa ihan suunnitelmien mukaan. Siitä ihan oma lukunsa runsaamman kuvituksen kera. Myöhemmin.

Tässä kuvassa talon ja laatoituksen välinen kiviosuus ja sen rajaava tiilireunus. Tiiliähän tontilla on vaikka pientä taloa varten. Tuossa ruukussa on muuten Matin persikkapuu.





Ja nyt kun niistä kakuista on mainittu jo moneen kertaan, niin tässä myös ylioppilas kera kakkunsa!









jatkuu...

t: Auli