lauantai 21. syyskuuta 2013

Keittiön Ensopahvipaikkaus

 Omenasavottaa. Oman puun omenia menossa kattilaan porisemaan hilloksi.

Tosin tässä kuvassa huomio tulee kiinnittää tuohon repaleiseen pinkopahviin
Nyt kun vihdoinkin sain inspiraation pahvitushommaan, niin tässä alkuasetelmat. Nuo aiemmin seinästä irrotetut - ja "eihän sitä koskaan tiedä jos näitä joskus tarvii" -säästetyt pinkopahvin palat ovat makoilleet kellarin lattialla kostumassa sopiviksi.

Alunperin tarkoitus oli kiinnittää tuo astianpesukoneen sokkelilista..
 Ja kun aletaan hommiin, niin tehdään sitten kunnolla. Kaappi alas seinältä, lamppu irti, johdot irti..

Samallahan voi vetäistä tuon johdon uuteen paikkaan. Ja siinä sivussa myös pestä :)

Astianpesukonetta en alkanut sitten kuitenkaan siirtämään, kun ei noista pinkopahvin palasista olisi riittänyt koko seinälle.
 Jatkopaikassa ylempi pahvi on naulattu seinään nupinauloilla ja alemman päälletulevan pahvin reuna on ohennettu.
 Ohennettu pahvi on liimattu ylemmän päälle. Siisti reuna tuli. Pakko oli laittaa parilla naulalla seinään kiinni kun muuten ei pysynyt liimaukset kohdillaan.
 Ja tässä valmis lopputulos.

Tai niin ainakin kuvittelin..

Hmm.. tuossahan on vielä aimo suikaleet pahvia jäljellä. Josko sitä korjaisi tuon nurkan, kun se kuitenkin jää näkyviin?
 Ei mitenkään kaunis ole tämä.
 No nyt kelpaa. Johtokin on pesty ja viritetty uuteen asentoon. Kunhan saan maalattua nurkan, niin Matti voi laittaa sen uudelleen kiinni.

Josko jostain löytyisi niitä ihania metallikiinnikkeitä, ettei tarttis muovisia käyttää.
 Ja tämä entisen laatoituksen kohta sai myös uuden pinnan.

Revin pahvia kahtia ja liimasin sen kokonaan vanhan päälle.

En naulannut näitä ollenkaan kun jäävät sitten lasin alle myöhemmin.
 Tässä sitten pahvit loppuivatkin. Hyvin riittivät , vaikka aikamoiselta tilkkutäkiltähän tuo näyttää.

Saa nähdä kuinka kirjava se on maalauksen jälkeen. Tuota pinkopahvia saa maalata useamman kerran ennen kun siitä tulee kiiltävä.

Tiskipöydän taakse tulee lasilevy. Ajateltiin laittaa sinne taakse jotain kivoja kuvia, mutta..

..Ikeasta saa karkaistun lasilevyn huomattavasti halvemmalla kun lasiliikkeestä, mutta se on joko valkoinen tai harmaa. Katsotaan nyt kummalla mennään.
Ja pakko oli vähän kokeilla maalaustakin. Maalasin nuo kaappien väliset pienet pahvikaistat vihreäksi. Listojen maalaaja oli halunnut päästä helpolla ja maalannut myös seinän.

Oven päällä oleva tumma neliö on likaa! Pesin seinän ja jätin sen siihen "malliksi"


Ai joo, olin tällä viikolla lasittamassa puolet vessan laatoista. Niistä tulee vähän vänkyröitä, mutta siltikin hienoja. Kamera oli kotona, tietysti, mutta voin ottaa seuraavalla kerralla kuvia ja koostaa hommasta sitten kokonaisen artikkelin. Siis jos ne päätyvät seinälle asti.





Ja seuraavaksi hakemaan ruokaseen kaappeja.

Auli

Musiikkisuositus keittiön seinän pinkopahvittamiseen

      Apulanta: Hiekka
      Apulanta: Heinola 10
     Green Day: American idiot

perjantai 13. syyskuuta 2013

Hei me maalataan!


 Ulko-ovi piti maalata heti kun muutetaan. Silloin oli talvi. Se piti maalata heti kun keväällä tulee sen verran lämmin, että maali kuivuu. Oli muuta tekemistä.

Viime perjantaina ajattelin vihdoinkin käväistä maalikaupassa hakemassa värikarttoja, että päästään valitsemaan väriä.
 Sisältä ovi on melkoisen ankean näköinen.
Kalterit ja kaikki!

Menin kuitenkin halpaan. Maalikaupan setä lupasi kaksi purkkia Uulan petrooliöljymaalia kolmella kympillä! Värit on just sitä mitä haettiinkin; oljenkeltaista ja vihreää.



 Tuumasta siis toimeen.
Sisäpuolen epätasaisuudet kitattu ja hiottu. Suurin osa oli koirankynsien jälkiä. Edellisillä asukkailla oli saksanpaimenkoira, joka oli varmaankin tykännyt katsella ikkunasta isäntäväkeä odotellessaan.
 Skrapattu ja harjattu! Sen jälkeen pinta vielä pestiin kristallisoodalla.
 Hyvin peittää kertasivelyllä.
Kerrankin oli aikaa käyttää maalarinteippiä!













 Tässäpä sitten ovi valmiina. Ovessa on mattapinta. Vähän kyllä arveluttaa että kuinka se toimii, eihän tuo mikään ovimaali ollut.

Ovi tarvitsee muutaman vuoden sisällä vähän isomman remontin (esim. eristeen ja ulkorimoituksen vaihdon) joten mennään siihen asti tällä.

Hieno kuutonen! Me olemme ennenkin asuneet talossa/asunnossa numero 6. Tuo numero on alunperin meiltä kotoa, talosta numero 6. Isäni toi sen kotiin joskus 1970-80-lukujen taitteessa. Se on peräisin puretusta junanvaunusta.















Musiikkisuositus ulko-oven maalaukseen
      Screemin Trees: Sweet Oblivion


maanantai 2. syyskuuta 2013

Syksyn välitilinpäätös

Nyt se kesä sitten taitaa olla ohi. Syyskuu tuli. Ulkona sataa ja lämpötilakin näytti olevan vain +10 astetta.   Olemme saaneet nauttia ihanasta ja työntäyteisestä kesästä. Paljon to-do-listassa on vielä tekemättä, mutta paljon on saatu myös tehtyä.

 Keittiössä tämä puoli alkaa olla maaleja vaille kunnossa. Sain laitettua sokkelilistan eilen. Tiskipöydän tausta on vielä vailla levyä. Ajateltiin laittaa siihen laattaa, kun enso-levyä ei saa mistään.

Yritettiin päättää värejä. Ehdotin että kaapit vois olla valkoiset keltaisin reunoin, kun kerta seinät ovat vihreät. Matti ehdotti toisin päin; valkoiset reunat ja keltaiset ovet..

Huuvaa yritettiin taas putsata. Ei lähde millään. Ainoastaan tuosta kulmasta saa kuparin näkyviin (siinä on sormenjälkiä, joita ei saa pois). Ainoastaan hiomalla taitaa saada pinnan kirkkaaksi. Vinkkejä otetaan vastaan!

 Vessan hyllykkö/laatikosto alkaa olla puoliksi kasassa. Ei tullut siihen jalkoja, kun nuo vesiputket oli asennettu vähän miten sattuu, eikä tuota alatasoa saanut yhtään ylemmäs. Eivät mahtuneet jalat enää tason alle. Oikeastaan se on noin parempi.



Vähän vielä pitäis tehdä täällä. Tuntuu että ollaan voiton puolella kuitenkin. Asiat on ainakin ajateltu paikoilleen, enää pitäis ne rakentaa. Talvella sitten kun puutarha peittyy lumen alle on aikaa näihin sisähommiin. Siihen asti ajattelin ottaa ihan rauhallisesti, enkä stressaa keskeneräisestä. Enpä!










 Mitäpäs sitten puutarhassa on tehty kesän aikana? No ainakin meillä on kaivettuna kuistin viereen mahtava kuoppa! Siitä on yritetty saada jättitatarin juurta pois. Parhaimmillaan ollan oltu noin 60cm syvyydessä. Kaivamista ei helpota se, että maassa on kauheesti kiviä.



 Kun koko puutarha on pahuuden vallassa, niin jostain sitä on pakko tehdä keidas sen keskelle.

Tässä oli kaikkein pahin kotilopopulaatio keväällä, joten jyrättiin se tasaiseksi ja kylvettiin ruohoa.
 Tontilla olevista kivistä saatiin rakennettua tuohon tuollainen muuri. Ajateltiin ensin muurata se, mutta sitä olisi hankala muuttaa tarvittaessa. Voi olla että muutamia muutoksia tulee ensi kesänä.

Zoomatkaa tuohon ruohikkoon!

 Naapurin kanssa suunniteltiin tuon vanhan orapihlaja-aidan nuorennusta. Aloitettiin poistamalla siitä kaikki muut puut/pensaat. Aika harva tuli. Ensi vuonna olisi tarkoitus leikata jäljelle jääneet kokonaan matalaksi.

Tässä kuvassa on tarkoitus näkyä se, kuinka paljon valoisampi tämä nurkka on kun ollaan päivän ajan siitä puita, puskia ja rikkaruohoja raivattu. Turha kuitenkaan tiirailla; ei näy missään!







Sunnuntaina otettiin rennosti ja käytiin piknikillä. Eka kerta tänä kesänä, joten tais olla aikakin.


 Vesi oli jo sen verran viileetä, ettei tämän enempää veteen ollut asiaa.


Hilma ja äiti


Ruissalon rannassa.
 Auli ja purjevene.












Kaikenkaikkiaan täytyy kai todeta että muutto tähän taloon oli ihan hyvä juttu. Vaikka lähes vuoden asumisen aikana on muutama vastoinkäyminen ollutkin, on viivan alla tosi paljon plussaa!

"Pari juttua" on vielä tekemättä, mutta tuntuu että ensi kesänä keskitytäänkin puutarhaan. Ikkunaremontin ohella, tietty!

Saatiin myös se rakennuslupa. Kellarissa on rampannut rakennusukkoja ja muutama tarjouskin ollaan jo saunan remontista saatu. Odotellaan että päästään jouluksi saunaan (tämän vuoden jouluksi, väkäleuat!!) Ainakin pääsen valitsemaan laattoja, jos ei muuta.

Tosi hauska ajatus että joku muu tulee tänne remontoimaan!


t Auli

ps. oveen tulee vihreä maali

 
Bonarikuvaksi omena. Niitä tulee sittenkin. Kottaraiset tovereineen käyvät vähän verottamassa satoa, mutta en ole mustasukkainen kun niitä tulee kuitenkin yli oman tarpeen. Siis niitä omenia, ei kottaraisia.