Laiska, laiskempi...

Tässä parin viimeisen kuukauden aikana ollaan keskitytty lähinnä kakkujen leipomiseen sekä huushollin ja varsinkin pihan raivaamiseen juhlakuntoon. Siivous sisällä valitettavasti sisälsi paniikinomaisen tavaroiden "piilottamisen" niin, ettei nyt löydä mitään. Meillä on juhlittu ylioppilasta ja viikon päästä siitä vietetty perheen viimeistä Prometheus-juhlaa.

Kakkujen leipomisen lisäksi talossa sisällä on tehty kovin vähän. Ainut mainittava projekti on pukuhuoneen seinien kalkitseminen.

Sain äitienpäivänä tehdä ihan mitä itse haluan. Siispä vihdoinkin aikaa kalkita seinät.

Saimme ison pussin kalkkia, josta sitten sotkimme (pyykkituvan kalkitsemisesta jääneeseen) veteen paksun litkun. Halusin tällä kertaa niin paksua, että siinä näkyisi pensselin jälki. Sellaisella tuo seinä on viimeeksi kalkittu ja piti saada nuo uudet tummemmat kohdat saman näköiseksi.

 Lopptulokseen olen suht' tyytyväinen. Työhön meni muutama tunti eikä paksumman seoksen levittäminen ollut hankalaa.

Pensselinjälki näkyy. Pinta on rouhea ja sopii hyvin pukuhuoneen hempeänvihreän tapetin seuraksi.

Ulkona on raivattu, raivottu, kaivettu, kitketty, karsittu puskia, karsittu puita, kärrätty kiviä, kärrätty tiiliä, kärrätty multaa ja jopa rakennettu, istutettu ja kylvetty jotain.

Juhlien kannalta oli tärkeintä saada ulos tila, jossa voitaisiin istua kahvittelemassa. Sisällä kun tuota tilaa ei ole 50 hengelle.

Päätettiin rakentaa kuistin viereen patio.
Maata oli kasattu seinän viereen aivan ikkunan alareunaan asti.

Samalla kun tehtäisiin patio, saataisiin maan pinta seinän vierestä alemmas ja laatat myös jättitatarin kasvupaikan päälle. Bingo!

Valitettavasti kaikki ei mennyt rakennusvaiheessa ihan suunnitelmien mukaan. Siitä ihan oma lukunsa runsaamman kuvituksen kera. Myöhemmin.

Tässä kuvassa talon ja laatoituksen välinen kiviosuus ja sen rajaava tiilireunus. Tiiliähän tontilla on vaikka pientä taloa varten. Tuossa ruukussa on muuten Matin persikkapuu.

Ja nyt kun niistä kakuista on mainittu jo moneen kertaan, niin tässä myös ylioppilas kera kakkunsa!









jatkuu...

t: Auli

Kevät!

Kaunis kesäpäivä. Huhtikuussa tarkeni istuskella ulkona lukemassa pääsykokeisiin. Pipsaa varten piti rakentaa portaitten yläpäähän aita.

 Muuri hajalle ja uusiksi. Rami ja Orvo olivat sitä perustamassa. Suhtautuivat kumpainenkin siihen kovin intohimoisesti. Matille ja miulle jäi sitten lopputyöt.

Loppuviimein jouduin jäähylle ja Matti teki sen loppuun lähes yksin. Mie etiskelin isoja kiviä tontilta..

Syksyllä tehtiin tuota nurmikkoa. Silloin vähän harmitti kun kaikki scillan sipulit joutui nostamaan ylös.

Siitä huolimatta tuli tällainen scillapaljous. Kotiloille nami-nami!!

Entti hoiti omenapuitten leikkuun

Tänä keväänä piti leikata omenapuut. Koko talven luin erilaisia ohjekirjoja ja oppaita. Omenapuun leikkuu on helppoa -kunhan tietää mitä tekee!

Meidän puut ovat saaneet kasvaa villeinä ja vapaina varmaan kymmenen vuoden ajan.
Eivät ne näyttäneet yhtään siltä, miltä omenapuut oppaissa näyttivät.

Meillä  isoja ja pieniä oksia sojotti joka suuntaan. Oppaitten kuvissa oksat olivat tasaisesti joka suuntaan liian pitkiä..

Lisäksi kun neuvottiin leikaamaan maltillisesti, ainoastaan noin 1/3 oksistosta, niin minusta homma kävi himppusen liian hankalaksi meille.

Meillä oli Entistä hyvät kokemukset, joten ei tarvinnut shoppailla puunleikkusaralla yhtään. Soitto sinne ja kohta jo kaksi reipasta ammattilaista hyöri tontilla tikkaineen, sahoineen ja saksineen.

Tämä puu ei viime syksynä tehnyt meihin vaikutusta omenoillaan. Suuremman vaikutuksen se tekee tuolla hurjalla kasvullaan kohti taivasta!

Kuolleet oksat pois, siitä se alkoi!

 Entit arvioivat, että pari vuotta vielä leikataan, sitten vasta puut ovat muodossaan.
Eli malttia tarvitaan!

 Kyselin vielä vinkkejä luumupuitten leikkuuseen. Sitten oli pakko lähteä töihin.

Kun tulin kotiin, niin vähän jännitti että millaisia meidän puistamme on tullut!

Täytyy nyt myöntää, että vähän olin pettynyt kun olin kuvitellut että puut näyttäisivät aivan toisenlaisilta. Eivät näyttäneet. Isoja olivat ja edelleen iloisen villeinä rehottivat kohti taivasta.

Itse olisin leikannut raskaammalla kädellä ja kymmenkertaisesti. Nyt leikkuun suoritti ammattilainen ja toivoa on siitä, että vesiversojen sijaan saadaan omenia!

Katsokaas itse, onhan siinä eroa!
 Tuossa vasemmalla näkyvä kasa muodostui haketetuista oksista. Lisäksi nelisen käsivarren paksuista pitkää oksaa on sahattu hellapuiksi.






Omenoita odotellessa kirjasi ylös

Auli

Alakerran vessan remontti edistyy hitaasti, mutta hitaasti

 7.3.2014

 En nyt ihan muista mihin jäätiin viime osassa, mutta nyt sain vihdoinkin ovet tuohon hyllyyn paikoilleen. Kaapin kohdalla kulkee saunan kiukaan hormi. Eli lämmintä riittää kaapissa!

Ovista toinen tuli vahingossa sisäpuoli ulospäin.  Siinä on nuo mustat viirut, jotka piti tulla sisäpuolelle, mutta kun tein saranoita varten upotukset, niin huomasin vasta paikalleen laittaessa, että väärinhän se meni.

Maalatessa pitää aina suojata ympäristö.. niin kuin kuvasta näkyy.

Kaapin oviin sain sudittua pohjamaalin.

Ovi on 12mm vaneria. Saranoitten ruuvit tulivat läpi, vaikka olivat pienimmät mitä löysin.

Vahingosta viistastuneena löin ruuvit paikoilleen vasaralla alasimen päällä. Litistyivät ihan hyvin, ei noita kovin hyvin edes näe ellei tiedä.

Joku raksaukko sanoi joskus kun rakensimme lapsuudenkotia, että ruuvissa on kierteet siksi, että sen saa halutessaan pois. Kokeilin! Ne voi ihan oikeesti hakata vasaralla paikalleen!

Lavuaarin taakse tulee laatoitus, joka kiinnitetään varnerilevyyn. Vanerilevy liikkuu alumiinikiskoissa, joten sen saa halutessaan vaihdettua.

Savipajalla tekemäni laatat eivät olleet ihan tasaisia. Sai asetella jonkin aikaa ennen kuin sai sopimaan. Kiinnitin laatat liimalla.

Laatat paikoillaan. Hanan ja levyn välissä tuki estämässä vanerin kupruilun. Vaneri kuivui ihan suoraksi. Tiedä sitten olisiko suoristunut ilman tukeakin.

Enää saumaus puuttuu.

Saatiin vihdoinkin ostettua vessaan valaisin. Olisin tietysti halunnut kristallikruunun, niin kuin edellisessä vessassa oli. Nyt vessa on niin matala, että minkäänlaista kruunua ei voi sinne ripustaa. Tää on kuitenkin ihan hyvä.

Ostimme valaisimeen led-lampun. Yllättävän hyvä valo siitä tulee. Nopeasti nekin ovat keihttyneet kunnollisiksi. Viitisen vuotta sitten kokeilimme led-lamppua ja silloin se oli lähinnä vitsi.

Tältä vessa näyttää eteisestä katsottuna. Harmi ettei tuota hienoa kaapistohässäkkää pysty kuvaamaan kunnolla..

 :)

Vessan maalauksen musiikkisuositus:

Sanni - Sotke mut

T: Auli

Kevät 2014

Joulupäivänä naureskeltiin kovasti kun olin kitkemässä rikkaruohoja pihalta. Kerranhan sitä jouluna sellaista! Vaan eipä naurata enää.

6.1.2014


Orvokkeja kukkapenkissä.











 Lunta odoteltiin, suksetkin oli otettu esille. Vihdoinkin sitä tuli. Pari senttiä. Sepeli raapi suksen pohjaa kun Aino yritti hiihtää. Toppuuteltiin, että odota! Kun tulee kunnolla lunta, niin sitten tehdään kunnon latu tuohon lähipellolle. Päästäänkin hiihtämään vaikka joka ilta!

 25.2.2014

Nyt on pihassa vain savivelliä ja kallion pintaa pitkin noruvaa vettä.

25.2.2014

Mikä se tällainen talvi on? Helmikuussa kumisaappaissa kuraa. Raparperikin isot punaiset nyrkit pystyssä valmiina valoon ja lämpöön.








 Lauantaina nautittiin aamukahvi kuistilla. Ilman pipoa ja takkia. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Kevättä ilmassa, ihan tosissaan on!

Sunnuntaina kävin lintupöntöt läpi. Kevätsiivous! Nyt on valmista uusien asukkaiden tulla.

Kevättunnelmia 25.2.2014 kirjasi

Auli