Nimittäin tälle kaaokselle. Kellarinporras on siitä kiva paikka, että sinne voi "piilottaa" tavaraa. Tuosta kun menee ohi, niin ei paljoo ehdi ärsyttämään. Paitsi että raja tulee siinä kohtaa vastaan, kun ei enää mahdu ohi.
Kummallisia rojuja koko käytävä pullollaan. Samalla kun tuota tyhjentää, niin niille voisi etsiä uuden paikan. Talosta tai roskiksesta!
Heti näyttää paremmalta. Seinässä on jonkinmoinen puukuitulevy ja sen alla valkoiseksi maalattu pinkopahvi. Selvästikin laitettu siihen lämpöeristeeksi, joten olkoon paikallaan.
Ja kun verstaalta löytyi vielä(kin) valkoista pohjamaalia, niin vetelin seinät ensin sillä. Saisi sitten tarvittaessa tapetin irti, jos kyllästyy.
Tapetointi alkoi taas sellaisesta paikasta, joka todennäköisesti osuu ensimmäisenä silmiin kun tilaan tulee. Eli tuosta ovenpielestä.
Helmiäisvalkoraitainen tapetti löytyi Vantaan kierrätyskeskuksesta ja on varmaan jotain 1980-luvun tapettia. Siinä oli liisteri valmiina, joten riiti kun kasteli nurjan puolen. Tässä vaiheessa tuli mieleen, että ei varmaan olis kannattanut tapetoida kylmää seinää, sillä tapetti ei sitten ihan joka kohdasta tarttunutkaan kiinni. Syynä voi tosin olla myös tuo ikä, tiedä häntä.
Valmiista portaikosta on kyllä kuvia, mutta en tiedä missä. Mut eiköhän asia tullut varsin selväksi. Lupaan ottaa uuden kuvan, kunhan taas saan siivottua nyt jo portaikkoon palanneen kaaoksen... tavarat ovat tosin vaihtuneet.
Musiikkisuositus kellarinportaikon maalaukseen ja tapetointiin:
My Chemical Romance: Three Cheers for Sweet Revenge
t. Auli K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti