Yksi kaunis lauantai-aamu alkoi ylimmän portaan notkuminen harmittamaan. Ei muuta kun vasara kouraan ja lautaa irti vääntämään. Virhe! Ainakin siinä kohtaa, jos aikoi viettää kauniin lauantain muuten kun rakentaen.
Alla ollut hirsi oli valua vasten ja portaan rakoihin kertynyt lehti- ja neulasroska piti huolen siitä, että hirsi pysyi koko
ajan märkänä.
Ei auttanut muu, kun ajella kärry pyörän perässä Starkkiin hakemaan kestopuuta.
Saatiin porras kuntoon. Tällä kertaa jätettiin kunnolliset tuuletusrakoset. Joskohan tästä eteenpäin toimisi.
Eikä notku enää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti